Harrastin itse laulua lukioaikana eri kuoroissa ja lukion jälkeen kävin muutaman vuoden ajan laulutunneilla (klassista). Ainakin klassisen laulun opettelu oli teknisten juttujen takia välillä aikamoista piinaa mutta onnistumisen hetket olivat kyllä sitten sitäkin hienompia.
Laulutuntien aloittamisessa on yleensä ikäraja (tytöilläkin kun on äänenmurros, joskaan ei niin selkeä kuin pojilla) ja lisäksi äänityyppi ratkaisee, miten varhain tunneille voi mennä (kevyet äänityypit voivat aloittaa aikaisemmin). Äänialan (sopraano, mezzosopraano vai altto, jos klassista luokittelua käytetään) ratkaisevat äänen väri (vaalea / tumma) ja se, millä korkeudella ääni soi parhaiten, millä korkeudella jaksaa laulaa pitkiäkin aikoja väsymättä missä kohden sävelasteikkoa sijaitsevat tietyt "siirtymäkohdat", joissa täytyy olla erityisen huolellinen.
Luulin itse laulutunnit aloittaessani olevani altto (en päässyt kuin kaksiviivaiseen c:hen, siihenkin hädin tuskin) mutta korkeammalta laulaminen olikin ihan vain tekniikkakysymys ja olen laulanut julkisestikin kolmiviivaisen c:n; asteikkoja laulaessa olen venynyt kolmiviivaiseen g:hen asti. Hassuinta oli se, että korkeiden äänten löytyessä ääniala laajeni myös alaspäin mutta noiden mainitsemieni kriteerien perusteella (väri, sointi, miellyttävä korkeus, siirtymäkohdat) sain sitten kuulla olevani sopraano ja ensijärkytyksen (kyllä!) jälkeen sitten huomasin itsekin, että sopraanoille kirjoitetut (tai sopraanoille transponoidut) kappaleet tosiaan toimivat parhaiten ja olivat helpoimpia laulaa.
Jos haluaa ottaa laulutunteja, kannattaa ensin miettiä, millaista musiikkia tahtoo laulaa, sillä klassisen opettaja osaa harvoin opettaa kevyen musiikin laulutapaa ja päinvastoin. Viime aikoina yhä useampi suomalainen on kouluttautunut CVT (Complete Vocal Technique) -tyylin opettajaksi ja tuon suuntauksen edustajien mukaan tuo tekniikka antaa eväät laulaa hyvin monilla eri tavoilla - itselläni ei kuitenkaan ole tästä kokemusta. Kannattaa myös muistaa, että samankin tyylin (esim. klassinen) sisällä opettajat edustavat eri suuntauksia (toiset suosivat ns. "pää-äänen" käyttöä kun taas osa vaatii koko kropan käyttöä) ja luonnollisesti jokainen opettaja opettaa omalla tyylillään. Joku saattaa siis puhua hankalilla termeillä ja teoreettisesti (tämäkin tyyli varmaan sopii joillekin oppilaille) kun taas jotkut toiset saattavat luottaa enemmän mielikuvien voimaan ("Ajattele, että sinulla on päälläsi maailman ihanin mekko ja aurinko paistaa - ja nyt, laula!"). Jos siis ensimmäisen tai toisenkaan laulunopettajan kanssa kemiat eivät tunnu muutaman opetuskerran jälkeen kohtaavan, kannattaa vaihtaa.
Täytyy myös pitää mielessä, että vaikka kuinka haluaisi kuulostaa laulajalta X, meistä jokaisella on omanlaisensa ääni, johon vaikuttavat sellaiset fyysiset seikat (kuten äänihuulten koko ja muoto; pään resonanssionteloiden koko ja muoto), joihin emme voi vaikuttaa. Tietysti on mahdollista oppia imitoimaan jonkun toisen lauluääntä- ja tapaa mutta se voi vahingoittaa pysyvästi omia äänihuulia - jolloin pahimmassa tapauksessa ei pysty laulamaan enää koskaan mitään. Toisilla on luonnostaan hyvä laulutekniikka, toiset joutuvat opettelemaan tekniikan ja jotkut joutuvat sekä opettelemaan pois vanhasta, äänielimistöä vahingoittavasta (tai tyhmältä kuulostavasta) laulutekniikasta ja opettelemaan siinä rinnalla uutta tekniikkaa. Jokainen voi kuitenkin oppia oikean tekniikan ja vaikka - noista henkilökohtaisista fyysisistä seikoista johtuen - kaikki eivät ikinä pysty kuulostakaan enkelikuorolaisilta niin voin lohduttaa, että dramaattisemmaltakin kuulostaville äänille riittää runsaasti laulettavaa jo ihan klassisellakin puolella - kevyestä musiikista puhumattakaan.
